Kivireppu 2019-10-07T01:22:51+03:00 Blog Integration Feed Generator https://kivireppu.vuodatus.net/ ehea_ksi https://kivireppu.vuodatus.net/ <![CDATA[Pelottava blogi]]> Rampamielen blogia olen seuraillut tasaisin väliajoin...

Olen aloittanut terapian. Pääsin RAY:n rahoittamaan ryhmäterapiaan/koulutukseen joka on tarkoitettu dissosiaatiohäiriöistä kärsiville. Aloitin sen viime syksynä ja se jatkuu kevääseen asti. Minulla taitaa siis olla dissosiaatiohäiriö.
Olen löytänyt itsestäni eri osia. On esimerkiksi viha-minä, pikkutyttö, syyttäjä, syytetty, vauva, enkeli... Joidenkin osien kanssa olen jo pystynyt kommunikoimaan, jotkut taas ovat ihan outoja. Olen myös saanut piirrettyä kuvia näistä osista. Voisin ehkä jopa laittaa ne tänne teidänkin nähtäväksi.

En ole hirveästi muistanut mitään uutta.. ehkä olen alkanut hahmottaa kokonaisuutta paremmin. Semmoinen lapsellinen kiiltokuva-illuusio täydellisestä äidistä on karissut. Ei minun äitini ollut lainkaan täydellinen. Isästä puhumattakaan. Ehkä eniten koskee se, miten välinpitämättömiä vanhempia he olivatkaan. He eivät koskaan puolustaneet minua. Ei silloin kun olin koulukiusattuna, tai kun seksuaalinen hyväksikäyttö paljastui heille, tai kun viiltelin itseäni ja isä vei minut paikattavaksi...... koskaan heiltä ei saanut mitään lohdutusta, tai tukea. He olivat niin välinpitämättömiä, että henkilökohtaisesta hygieniasta ei huolehdittu. Lapset roudattiin kerran viikossa vanhempien kanssa saunaan. Siinä se. Ei mitään hampaiden pesuja koskaan. Voi helvetti...

Tunnen olevani vieläkin lapsi aikuisten maailmassa. En mä tiedä mitään mistään politiikasta tai uutisista, ne on ihan aikuisten asioita. En mä tiedä myöskään mistään pankki- ja laina-asioista tmv, meillä mies hoitaa ne. Minä tiedän vain siivoamisesta ja ruuan laitosta. Ja lasten hoidosta. (Ainakin sen miten niitä ei saa hoitaa.) Ihan vasta olen oppinut sen, että ruokapöydän todellakin yltää pyyhkiä kerralla puhtaaksi. Ei tarvitse kävellä pöydän toiselle puolelle pyyhkiäkseen sen toisen puolen. Huomasin myös sen että imuri ei oikeasti ole kovin painava. Ja matot: ei pieni räsymatto paina paljoa. Ei moppaaminen ole raskasta.
Mutta pienelle lapselle on! Pieni lapsi ei yletä pyyhkimään koko ruokapöytää kerralla.... Koen siis edelleen olevani tosi pieni! Vaikka olen jo aikuinen!

Välillä saatan mieheltä kysyä: "voisko keittää vähän kahvia, kun tekis niin mieli?" Mies siihen vastaa että "Rouva on hyvä ja keittää ihan itse omalla kahvinkeittimellään itsellensä kahvia jos tekee mieli." Että siis mitä hittoa mä kyselen että SAAKO keittää kahvia?? Kai mä nyt aikuisena voin omalla kahvinkeittimellä sitä keittää jos huvittaa.

Elän vieläkin jotenkin vallan ja uhan alla. "Toisen omistamassa" kodissa, toisten omistamien tavaroiden keskellä, vailla mitään omaa, minulla ei ole omaa tilaa, eikä omaa henkilökohtaista tilaani. Kuka tahansa voi tulla lähelleni ja tehdä minulle mitä haluaa, enkä voi/saa estää stiä.

Pitäs tajuta, että olen aikuinen, minulla on oma koti. Tämä on Minun ja minunja mieheni oma koti. Nämä ovat minun tavaroitani. Minun kahvinkeitin, Minä juon kahvia! Saan mennä nukkumaan jos nukuttaa. Saan laulaa, saan syödä karkkia, saan elää ONNELLISENA ja huolettomana, jos vain haluan! Ja haluan! MUTTA EN OSAA!]]> 2013-01-06T19:15:01+02:00 2019-10-07T01:22:35+03:00 https://kivireppu.vuodatus.net/lue/2013/01/pelottava-blogi ehea_ksi https://kivireppu.vuodatus.net/ <![CDATA[Tyttö pimeässä]]>
 
Juon olutta, kun en muutakaan tämän ahdistavan illan päätteeksi osaa.. se rentouttaa, se avaa ovia, ikkunoita, kaikenlaisia luukkuja menneeseen. Koen samat tunteet yhä uudelleen.
Näen isäni pitävän jotain henkilöä kuristusotteessa, näen isäni jalat potkimassa jotakuta vimmatusti, näen isäni jahtaamassa minua puutarhasakset kädessä. Muistan vanhoja loruja, vanhoja leikkejä, ääniä, ärsyttäviä ääniä!!!! Meneekö tää portti kiinni enää koskaan kun se on kerran auennut? Mistä mä ne puutarhasaksetkin keksin...samoin ihan tavalliset keittiösakset,.ja kynsisakset. No, kaikki teräaseet olivat hänelle, isälle, mielekkäitä leikkikaluja, millä hän tykkäsi meitä lapsia kiusata ja uhkailla.

mitä muuta? Sit on nää vesijutut, hukuttamis-jutut, suihkut, kaakelit. Vadit ja sankot...pukuhuoneen penkit ja kylpytakit. AH, Kylpytakit!! Kuinka mä muistan isä, miltä sun kylpytakin kaulus haisi. Hieltä ja talilta, likaiselta tukalta... Miksi mä saan näitä vammaisia kauhu-skenaarioita missä tungetaan joku puutarhaletku kurkkuun ja lasketaan vettä niin paljo että koko maha räjähtää! Miks mulla on nää sairaat oksennus-fobiat ja unet. Missä kaikki (ja varsinkin Sinä) oksentaa mun päälle, joka paikkaan.....

Miks mä unissani makaan teidän (sun ja äidin) sängyssä selällään, pimeässä, yksin. peloissani. Miks te ootte mun unissani aina alasti. Mitä sä oot tehny meille isä :( Voi kunpa mä voisin kysyä suoraan. Mutta olen varma että sä et muistaisi edes itse....et se ollut sinä, se oli paholainen...
]]> 2012-06-09T22:52:01+03:00 2019-10-07T01:22:37+03:00 https://kivireppu.vuodatus.net/lue/2012/06/tytto-pimeassa ehea_ksi https://kivireppu.vuodatus.net/ <![CDATA[Ei enää mitään taukoja!]]>

Iltaa kaikille Kivirepun lukijoille!

Anteeksi kun en ole kirjoittanut piiiiiitkään aikaan.

Tämän takauma-kokemukseni jälkeen sain "hoitajaltani" kehoituksen lopettaa blogien lueskelu ja kirjoittelu.
Mitä enemmän luen, kirjoitan ja otan selvää näistä asioista, sitä enemmän minulle avautuu Muistoja joita en halua (HALUAN!!!) muistaa.

Olen nyt pyrkimässä Traumaterapiakeskuksen järjestämään vakauttamisvaiheen ryhmään. Ihan uusi ja ainutlaatuinen, RAY:n rahoittama ryhmä täällä paikkakunnallani. Olen käynyt jo haastattelussa ja hyvin meni..ainakin omasta mielestäni.
Tämä haastattelu taas avasi jotain uusia ikkunoita ja sai minut taas jälleen kerran miettimään asioita.
Luulen/pelkään että minulla on DID; eli Dissosiatiivinen identiteettihäiriö... Olen tunnistanut itsestäni seuraavat erilliset persoonan osat:
1. Viha-minä
2. Hyväksikäyttäjä-minä
3. Ylipirteä viihdyttäjä, sosiaalinen-minä (ihanneminä)
4. Hiirulais-minä (masentunut aloitekyvytön paska paska paska)

Nimet ovat vain ensimmäisenä mieleen tulleita =D
Viha-minä on saatu kontrolliin Optipar-lääkityksellä. (Onneksi!) Lasten ei tarvitse kärsiä enää.

Mä niin toivon että pääsen siihen vakauttamisvaiheen ryhmään..sitä kautta voin tutustua sit traumaterapiakeskuksen terapeutteihin ja viimein sit ehkä vuoden päästä vois alottaa itse traumaterapian.

Oon tässä viime aikoina nähnyt paljon painajaisia, saanut uusia muistoja...mm. tänään tajusin että isäni on kosketellut alapäätäni pikkuhousujen läpi samalla kun minä olen leikkinyt nukkuvaa. :( 

Mä todellakin nyt tarvitsen jotain...apua varmaan. Varmasti sitä saankin. Ajattelin aina että Muistaminen olisi "jännää." Tai "mielenkiintoista." Nyt tuntuu että se on vaan ahdistavaa, tuskallista. Jotenkin vaikeaa ja epämiellyttävää.

Miten mä saan selville jos mulla on kehittynyt jotain toisia persoonia?? Tarviiko mun edes tietää, vai tuleeko nää väistämättä ilmi terapiassa sit viimeistään?]]> 2012-06-09T21:01:01+03:00 2019-10-07T01:22:40+03:00 https://kivireppu.vuodatus.net/lue/2012/06/ei-enaa-mitaan-taukoja ehea_ksi https://kivireppu.vuodatus.net/ <![CDATA[ Kun pikkutyttö itkee äitiä]]>

Mulla oli tosi ahdistava ja kammottava kokemus viikonloppuna.
Lauantaina join itseni humalaan. En jotenkin hallinnut juomistani ollenkaan. Join koko ajan vaan lisää ja lisää.
Näin sitten illan kuluessa erään ihmisen. Tämän ihmisen kanssa olen kokenut todella vaikeita asioita ja lopulta en enää kestänyt sitä kaikkea vaan sysäsin hänet ja hänen ongelmansa elämästäni syrjään...

Olin siis mieheni kanssa liikenteessä ja aloin sitten käymään hieman ylikierroksilla. Muutin agressiiviseksi ja itsetuhoiseksi. Mies tilasi taksin että lähdemme kotiin.. Yritin hypätä taksista vauhdissa pois, olin jotenkin paniikissa.
Kotona vaan itkin ja huusin. Itkin kuollutta äitiäni, ja muitakin läheisiä ketkä on siirtyneet ajasta iäisyyteen. Mieheni kuvasi kännykällään videomateriaalia tästä mun "purkauksesta".. Aamulla katselin tätä videota ja järkytyin..

Luulin itkeneeni äidin perään koska hän on kuollut...mutta kun katsoin videota, tajusin, että itkuni oli pienen lapsen itkua. Mieheni takki oli eteisen lattialla. Istuin siinä takin edessä ja kädellä hypistelin ja painelin sitä takkia. Itkin vain että "äitiiiiii!!! Ätiiii!!!!" Sain sellaisen muiston että olisin herännyt keskellä yötä pimeässä kodissa ja lähtenyt vanhempien makuuhuonetta kohti, herättämään äitiä. Olisin sitten hapuillut äidin peittoa ja tuntenut että äiti ei olekaan siinä...itse asiassa vanhemmat eivät olleet kotona lainkaan. He olivat laittaneet ovet takalukkoon ja jättäneet meidät alle kouluikäiset lapset yksin kotiin. Hirveä hätä! Missä äiti ja isi on!!

Luulin eteisen lattialla lojuvaa mieheni takkia äitini peitoksi... Kuulen kuinka mieheni itkee videota kuvatessaan. Hän ei tehnyt mitään, antoi kuulemma vaan kameran nauhoittaa ja katsoi mitä tapahtuu...välillä hän silitti mua selästä...
Tätä koko kohtausta kesti noin 2-3 tuntia. En tiedä missä vaiheessa olemme menneet nukkumaan tai miten ylipäänsä rauhoituin....

Äh, no tämän jälkeen me päätettiin että tässä talossa ei enää alkoholia juoda. Korkeintaan pari saunaolutta voi ottaa. Olen näemmä henkisesti jotenkin sellaisessa vaiheessa että humalatila aiheuttaa mulle jotain tällasta taantumista ja paniikkia.
 
]]> 2012-02-27T15:41:01+02:00 2019-10-07T01:22:42+03:00 https://kivireppu.vuodatus.net/lue/2012/02/kun-pikkutytto-itkee-aitia ehea_ksi https://kivireppu.vuodatus.net/ <![CDATA[Isäni on Sadisti]]> Aika rankka otsikko.

Paitsi että hän on alkoholisti, narsisti, väkivallan käyttäjä, hän on myös sadisti.
Hän saa tyydytystä eläinten ja ihmisten kiusaamisesta. Hän kiusaa ja kiusaa niin kauan aikaa että uhri on täydellisesti nöyryytetty.
Hän kiusaa sekä henkisesti että fyysisesti.

Henkisiä kidutusmuotoja ovat esimerkiksi
valvottaminen
haukkuminen
mitätöinti
uhkailu
täysin huomioitta jättäminen, kuin henkilöä ei olisi olemassa
oksettaminen (hän tekee ääniä ja kertoo asioita pahoinvoivalle perheenjäsenelle niin kauan aikaa että henkilö oksentaa.
Sen jälkeen hän ottaa kuvia oksennuksesta.)

Fyysisiä kidutusmuotoja:
Hiuksista repiminen
lyöminen
potkiminen
vesikidutus (letkulla veden ruutaaminen kovalla paineella alastomalle iholle, varsinkin pakaroille.) (hukuttaminen)

Tämän kaiken kirjoittaminen saa aikaan voimakasta ahdistusta.

Eilen illalla sain monta uutta muistoa siitä mitä isä on minulle tehnyt. Yksi muistoista oli "kylpytakin avaamis-leikki" ...
En halua muistaa!!! Päätä särkee ja oksettaa.

Viime yö oli kamala.
Koin harhoja. Heräsin siihen että vasemmalta puoleltani tuli voimakas valkoinen valo. Minulla oli silmät kiinni. Kun avasin silmät, huone oli täysin pimeä.
Kun laitoin uudestaan silmät kiinni, edessäni vaan pyöri sekaisin jotain harmaita hahmoja ja tavaroita. Kun avasin taas silmät, kaikki oli normaalisti.
Yhtäkkiä kuulin lapsen äänen, joka toisti nopeaan tahtiin koko ajan: " Sää opit tykkäämään siitä", "Sää opit tykkäämään siitä"......
Tässä vaiheessa minua alkoi oikeasti pelottaa ja kömmin mieheni kainaloon.

]]> 2012-02-17T07:27:01+02:00 2019-10-07T01:22:45+03:00 https://kivireppu.vuodatus.net/lue/2012/02/isani-on-sadisti ehea_ksi https://kivireppu.vuodatus.net/ <![CDATA[Tästä se alkaa]]> Minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti vuonna 2002. Äitiys laukaisi minussa alitajuisen työskentelyprosessin missä olen alkanut läpikäymään
lapsuuteni muistoja, traumaattisia tapahtumia, millaista elämämme oli väkivaltaisessa alkoholistiperheessä.

Poden jatkuvaa ahdistusta ja tämä ahdistus on vain kasvanut jokaisen lapseni syntymän jälkeen. Tunnen kantavani painavaa taakkaa, kuin kivireppua selässäni.
En voi olla kokematta ristiriitaisia tunteita kun näen ja koen aviomieheni olevan täydellinen isä lapsillemme ja täydellinen puoliso minulle. Elän edelleen muistoissani, lapsuuden
kodissa, tummissa varjoissa, jatkuvassa pelossa ja turvattomuudessa.

Olen hakenut apua, käynyt mielenterveystoimistossa, saanut mielialalääkkeitä. Odotan pääsyä traumaterapiaan.
Minun on pakko kohdata menneisyys, käsitellä tukahdutetut muistot, jättää ne taakse ja aloitettava elämään uudelleen tätä hetkeä.
Nyt on aika avata se kivireppu, laskea se selästä ja jatkaa kevein askelin kohti onnellista tulevaisuutta.

Tämä blogi on tarkoitettu kaikille, joita tämä aihe kiinnostaa ja koskettaa. Ensisijaisesti kuitenkin itselleni päiväkirjaksi, jotta en unohtaisi... mitään...]]> 2012-02-15T16:01:01+02:00 2019-10-07T01:22:47+03:00 https://kivireppu.vuodatus.net/lue/2012/02/tasta-se-alkaa ehea_ksi https://kivireppu.vuodatus.net/ <![CDATA[KUKA RAPISUTTAA KARKKIPAPEREITA]]>
Mikä on se huutava pikkutyttö mun sisällä!!
Mitä se huutaa? Miksi sen ääni ei tule ulos Minun huulilta? Koska olen eri ihminen?
Koska se ei saanut huutaa? Puhua? Pitikö sen vaieta? Pitikö se vaientaa?
Mikä asia sillä oli!! Mitä vitun asiaa se huutaa!!!!!!!!!!!!!!
 
Aiemmin mun sisällä oli näkymätön pikkutyttö ja yhtäkkiä se muuttui näkyväksi
Ja muistutti mua olemassaolollaan, ”mä olen koko ajan ollut täällä”, ”et vain nähnyt minua aiemmin kun olin piilossa”, ”olin piilossa kylpytakkien takana.” LÖYTY!! 
” Nyt kun on TURVALLISTA, minä uskallan tulla esiin
sieltä piilosta missä olen koko elämäni ollut, ja nyt minä haluan kertoa asiani ja muuttaa ulos sinusta.” Se paha on kaukana minusta, on hiljaista, on turvallista, saanko minä nyt hiipiä ulos piilosta, saanko minä nyt katsella ympärilleni ja kysyä MISSÄ OLEN? Mihin maailmaan minä olen palannut?
 
MITEN MINÄ OSAISIN TOIMIA NORMAALISTI NÄIN TURVALLISESSA YMPÄRISTÖSSÄ, TÄMÄHÄN ON MELKEIN TYLSÄÄ!!
MITÄ MINÄ NYT PELKÄISIN, MITÄ MINÄ NYT VAROISIN, KUN KULMAN TAKANA EI OLEKAAN MITÄÄN?
MIKSI MINÄ VIELÄKIN OLEN HILJAA VAIKKA SAISIN HUUTAA!!
HUUTAMISESTA LYÖDÄÄN, RIITELYSTÄ POTKITAAN, HILJAA OLEVALLE EI JAETA PALKKIOTA. SE SAA VAAN OLLA RAUHASSA.
Kaikille olen vaan hiljaa, tyydyn ihan kaikkeen, en ikinä sano EI, vaikka minä pettyisin, vaikka minä loukkaantuisin, vaikka en olisi yhtään tyytyväinen ja vaikka tuntisin fyysistä KIPUA, minä olen vaan hiljaa, koska se on minun asema, MINÄ KÄRSIN TÄMÄN YHDEN ASIAN, TÄMÄN YHDEN HETKEN, AJATTELEN ITSENI MUUALLE, JOTTA MYÖHEMMIN VOISIN HILJAA PALATA TAKAISIN JA SURRA SITÄ MITÄ MINÄ MENETIN KUN EN AVANNUT SUUTANI. SYYLLISTÄEN ITSEÄNI, SINÄ RAUKKA, MITÄTÖN, HILJAISEKSI PIESTY, HUULET OMMELTU TIUKASTI YHTEEN, KAIKKI SILLE KELPAA, KAIKKEEN SE TYYTYY, OMA TAHTO HAUDATTU NIIN SYVÄLLE ETTEI SITÄ ENÄÄ MUISTA OLEVANKAAN. MIKÄ SE ON SE IHMINEN JOKA EI IKINÄ TAHDO MITÄÄN?
YLEENSÄ ELÄMÄSSÄ TAHDOTAAN JA PYRITÄÄN,  MUTTA MITÄ SE SAA JOKA EI PYYDÄ, SEN TIELLE VAAN TULEE ERINÄISIÄ ASIOITA, kuin kiviä tiellä, OTA TAI JÄTÄ, TÄMÄ ON SINUN ELÄMÄ.
EIHÄN SE OSAA OLLA MUUTA KUIN NARUSSA KULKEVA KOIRA. SITTEN KUN SE PÄÄSEE VAPAAKSI, JÄÄ SE PAIKOILLEEN PYÖRITTELEMÄÄN PÄÄTÄÄN, JA LOPUKSI ASETTUU MAKAAMAAN KUN EI MUUTAKAAN OSAA. EI SE LÄHDE KIRMAAMAAN UUSIIN SEIKKAILUIHIN. SE VAIN ODOTTAA, ETTÄ PÄÄSISI TAKAISIN NARUN PÄÄHÄN, TOISEN OHJATTAVAKSI, VALLAN ALLE, ALISTETUKSI. SIINÄ OLISI TURVALLISTA SEN OLLA.
OLEN IHAN IHMEISSÄNI SIITÄ, ETTÄ EN KOE PELKOA.
 
Olen hukannut toimintamallit, miten käyttäydytään turvallisessa ympäristössä. Kai tänne nyt joku vaara saadaan!! Hei hieman ELÄMÄÄ, ei ole mitään mistä selviytyä!
Elämä on niin erilaista, etten tiedä miten minun pitäisi olla, en tiedä kuulunko tänne.
Tämähän on suorastaan nurinkurista, kuin Liisa ihmemaassa. Ei se ole hauskaa kun joutuu olemaan joku muu.
Minähän olen se jonka kuuluu kuiskata, se jonka kuuluu hiipiä hiljaa, ja olla rapisuttamatta karkkipapereita.
 
Nyt minä haluan tehdä kaikki PÄINVASTOIN, rapisutan niin vitusti niitä karkkipapereita, koko ajan enemmän ja enemmän eikä vittu kukaan kuule sitä rapinaa!!!!! VOI SAATANA!!! Ihan sama kuinka paljon juoksisin tai hyppisin tai kiljuisin, niin en enää kuule niitä lähesyviä kiivaita askelia. Jos joku huitaisisi minua kohden niin vaistomaisesti käpertyisin kasaan kuin itseään suojeleva eläin. Olisin ehkä jopa pettynyt kun en saisikaan sitä lyöntiä jonka ”ansaitsen”,
Mun täytyy tuntea jotain kipua että tiedän olevani vielä se sama. Oon se sama pieni, KIPU muistuttaa: ainiin!!! Mä olen vielä tässä, olen vielä elossa, en ole NUKKENA, en halua olla nukke! Ei nukke tunne mitään, ei se itke eikä sitä voi satuttaa kun se ei oo elävä. Elävänä oleminen sattuu.
 
Miks kukaan ei ymmärrä kaivaa mun sisälle reikää. Siitä vois nostaa sen pikkutytön syliin ja vaikka kammata sen tukan. Mitä muuta sille vois tehdä? Mitä se haluais että sille tehdään. Se tahtoo suihkuun, siitä pestään se lika pois.
Sille laitetaan uudet vaatteet. Se kävelee pois siitä mistä se lika lähtee. Ja ne ei seuraa sitä enää, vaikka se pelkää ja sillä tekis mieli juosta kovempaa. Ei vittu tämä tyssäsi nyt tähän.
Hieman myöhemmin:
Tajusin juuri jotain, se, minkä minä löysin sisältäni..mun pitää tehdä sille jotain. Jotain hyvää. Mun pitää korjata sen rikki menneet osaset ja antaa sille jotain mistä se tykkää. Sit sen pitäis tavallaan juosta pois johonkin onnellisille niityille. Mutta en mää voi sitä päästää vielä pois, mun täytyy antaa sille rakkautta, semmoista, mitä sen ei tarvi ansaita. Mä voisin melkein olla sen kaveri, mut vielä se tekee liian kipeää.
 
”äiti mä en oo oikeen minkään näköinen”
 
Mä en tajua miten se pikkutyttö ei kasvanut koskaan aikuiseksi. Miten ihmeessä se osasi piiloutua niin hyvin etten minä löytänyt sitä! Se jaksoi odottaa kaiken tämän ajan, kaikki nämä vuodet, ja nyt se ilmestyy sotkemaan minun elämäni. PÖÖ! Tekis mieli sanoa, että oisit nyt jatkanu sitä elämääsi, kasvanu isoksi , oisit ollut niiku minä, tullu minuksi, mikset sinä oo minä! Minä olisin voinut kasvaa sinusta, mutta en pystynytkään. Nyt peilistä katsoo joku muu, jota en oikein tunne. Eiku nyt mä tiiän!
EN MÄ PYSTYNYT KASVAMAAN SINUSTA KUN OLIT NIIN...
HYLKÄSIN SINUT SINUN AVUTTOMUUTESI TÄHDEN, OLIT KUIN PILALLE MENNYT PIIRUSTUS, MUISTATKO, AINA KAIKKI MENI PILALLE JA PITI ALOTTAA ALUSTA MUTTA IKINÄ EI TULLUT TÄYDELLISTÄ! HAHHAH!! IHAN NIIKU NYTKIN, ETHÄN SÄ SAA MITÄÄN IKINÄ VALMIIKSI! SULLA JÄÄ KAIKKI KESKEN! AINA VAAN ALOITAT KAIKKEA HIENOA JA MITÄÄN ET VIE LOPPUUN. SAAMATON PASKA!
 
Jouduin hylkäämään sinut sinne, hautasin elävältä, unohdin, pakenin, rakensin itseni jostain kasaan, ripustauduin muihin että pysyisin pystyssä, ja nyt kun seison omilla jaloillani, löydän itseni hylättynä ja pienenä, keskellä tätä kaikkea turvallista turvattomuutta. Ei vastasyntynyt lapsikaan tiedä sitä ettei sillä ole mitään hätää. Mutta kuitenkin se itkee ja parkuu eikä sitä kukaan ymmärrä.
 
Niin sinäkin itket siellä sisälläni, sitä pikkutytön itkua, ei se aikuisen suusta tule ulos samalla tavalla, se on aina jotenkin hienosti muotoiltu ja miksi kaikelle itkulle pitää keksiä joku saatanan syy!
Minä haluan itkeä sen alkuperäisen itkun, sen alkukantaisen parun, sen kaiken menetetyn ja pilalle menneen, tuhotun, viattomuuden, VIATTOMUUS!!
Minun viha on kun piripintaan täytetty sanko, se ryöpsähtelee, tulvii yli,
Aina välillä, vähän kerrallaan, tätäkö minä en koskaan saanut näyttää, näinkö minä en koskaan saanut tuntea? Sinä näytit minulle miten vihataan mutta oman vihani minä patosin sisälleni. Luulitko tosiaan että minun sankoni olisi pohjaton? Vittu mitä paskasaavia olen joutunut mukanani kantamaan.
 
NYT SAA RIITTÄÄ! Olisit edes opettanut miten sitä paskaa oksennetaan sillälailla ulos että se tuoksuu ruusuilta ja maistuu mansikoilta. Että minä nyt en tuntisi olevani täynnä ja raskas, likainen, ihan saastainen.
 
Tämä kaikki on SINUN syytäsi, en ole vielä niin pitkällä, että pystyisin hyväksymään tekosi, pystyisin antamaan anteeksi, pystyisin SÄÄLIMÄÄN sinua siitä että olet itsekin ollut joskus se piiloon juossut lapsi, se sama näkymätön, itkevä, elävältä haudattu pikkupoika. Mihin vittuun sinä kadotit itsesi!! Mihin sinä hukutit heikkoutesi, kaikella sillä VIHALLA sinä peittosit sen rakkauden, sinä SIIRSIT sen kaiken MINUUN, annoit sen minulle taakaksi! Luulit että se helpottaa, mutta sanonpa sinulle: Se SYYLLISYYS mitä tunnet on moninkertaisesti painavampi taakka kantaa. Se on sinun osasi ja minun passiivinen kostoni SINULLE! TEE SILLÄ MITÄ HALUAT! RYVE SIINÄ JA SIINÄ SAATANAN ITSESÄÄLISSÄ.
Sinä et koskaan tuntenut sitä pikkutyttöä, joka juoksee syliisi kun tulet töistä kotiin. SINÄ TAPOIT SEN mielikuvan. Sinä tunsit vain oman vihasi ja näit minussa vain omat heikkoutesi!]]> 2012-02-14T13:29:01+02:00 2019-10-07T01:22:50+03:00 https://kivireppu.vuodatus.net/lue/2012/02/kuka-rapisuttaa-karkkipapereita ehea_ksi https://kivireppu.vuodatus.net/